*

Yhteiskunnasta

Oli ne aikoja, kun kännykät olivat vielä puhelimia

Sain ensimmäisen kännykkäni 1996. Minulla on ollut neljä puhelimeksi kutsuttavaa kännykkää ja kaksi älypuhelinta, joista toisen palautin kuukaudessa. Nyt käytössäni on Nokia Lumia 710, huonoin puhelin evö heti palauttamani HTC:n jälkeen.

 

Melussa ollessani, kuten autossa tai kadulla, en välttämättä saa puhelimesta ääntä tarpeeksi, jotta kuulisin kunnolla. Niinpä ei kannata soitella silloin. Ei kannattaisi vastatakaan, jos sattuisi kuulemaan vaimean soittoäänen tai edes tuntisi sen yhden värinärykäyksen. Jos huomaisinkin soiton, toisessa päässä kuullaan heikosti puhelimeeni sopimatonta liian matalaa ääntäni. Ostinko naisten mallin?

 

Jos koetan puhua kaiuttimen kautta, se näet kuuluu kauemmas, joudun pitämään puhelinta enintään käsivarren etäisyydellä, jotta tulen itse kuulluksi. Se on melkein sama kuin tunkisi puhelimen korvalle. Äänen laatu on kuin 30-luvulta, joten antaapa sen vaihtoehdon olla. Voisin siis vaihtaa kuulokemikrofoniin. Koska kuitenkin kuuntelin musiikkia ennen puhelua ja säädin äänenvoimakkuuden terveelliselle tasolle, puhelimen soittoääni seuraa mukana oli kuuloke kiinni tai ei. Niinpä en kuule taaskaan soittoa, enkä siis puhu puhelimeen. Sonera tykkää.

 

Jos lopulta kaikki natsaa, niin juttelen puhelimessa. Vielä nykyäänkin käteni lähentelee näytön reunan "pito"-nappia ja yhteys mykistyy. Onneksi ihminen oppii. Koska puhelin ei hälytä ääneen akun heikosta varauksesta, en huomaa varoituksia ja puhelu katkeaa kuin varoittamatta. Viestivaroitukset näytöllä eivät osu silmiini, koska puhelin on korvallani, joka tulee puhelusta kipeäksi.

 

Kiitos kaikesta Lumia. Eihän tämä tähän lopu. #lavjuu #munpuhelin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset