Yhteiskunnasta

Mika Kojonkosken perintö ja turha huippu-urheilu?

  • Kuva 1. Menestys vähenee.
    Kuva 1. Menestys vähenee.
  • Kuva 2. Rahaa ja harjoittelupaikkoja puuttuu.
    Kuva 2. Rahaa ja harjoittelupaikkoja puuttuu.

Suomi sai tavallisen mitalimäärän olympialaisista. Pitkän ajan keskiarvo on reilu 7. Kaikkien aikojen menestys tuli Sarajevosta 1984, kun mitaleita tuli 13 ja Naganosta 1998, kun mitaleita kertyi 12. Urheilua seuraavana toivoisin enemmän.

 

Huippu-urheilua on Suomessa pistetty uuteen uskoon, enkä tiedä miten on mennyt. Vuoden 2012 raportit saivat kepeydestään huutia, joten toivon toimeenpanon olleen ruutia. Mika Kojonkosken puheista jäi kuva, että johtamisessa on edelleen parantamista. Pikkaisen tuoksahtaa, että urheilualan ulkopuolinen kokenut johtaja olisi nyt paikallaan.

 

Mutta asiaan: kuvasta 1 käy ilmi, että suomalaiset menestyvät vuosi vuodelta vähemmän maailman huipulla. Kuva 2 kertoo, että eniten Suomessa puuttuu huippu-urheilulta rahaa ja suorituspaikkoja. Muut Pohjoismaat menestyvät selvästi paremmin, niin se vain menee. Vielä 80-luvulla Norja oli talviurheilussa rinnallamme, nyt kaukana edessä. Aika vasta näyttää, mihin huippu-urheilumme kääntyy.

 

Laajasti tarkastellen valtio panostaa eniten (80 %) ja kaiken kaikkiaan noin 40 miljoonaa euroa vuosittain huippu-urheiluun ja kapeammin katsoen 26 miljoonaa ja se on kasvanut kolmanneksen tällä vuosikymmenellä. Yrityksiltä ynnä muualta rahaa on saatu 15 % menoista ja ihan itse tienattu viitisen prosenttia.

 

Saman elintason maihin verrattuna Suomi ei panosta huippu-urheiluun. Viro ja Portugali satsaavat suhteessa vähemmän. Onko se huippu-urheilu sitten panostamisen arvoista?

 

Hyödyt ratkaisevat huippu-urheilun kohtalon, etenkin Suomessa. Valitettavasti näyttää siltä, ettei hyötyjä pysty hyvin löytämään tieteen keinoin. Kansanterveys sellainen olisi. Voimme pähkäillä maalaisjärjellä: jos olympiakulta innostaa lapsia hiihtämään sohvalla loikoilun sijaan, niin se on kansanterveydelle hyödyksi. Hiihdon näkyminen televisiossa on kuin hampurilaismainos, se motivoi joitakuita hiihtämään, kuten mainos syömään hampurilaista.

Jos puolestaan ihmisen saavutettavissa on mitä erilaisempia harrastuksia, sitä todennäköisemmin jotain itselle sopivinta tullee harrastaneeksi. Niinpä harrastuspaikkoihinkin kannattaa panostaa.

Jos urheilija tienaa palkkoina ja palkintoina suuria summia ja asuu Suomessa, tienaa valtio verotuloja. Rikkaimmat täten maksaisivat monien muiden urheilijoiden apurahat (n. 10.000 €/v).

Ihmisiä innostaa tai painostaa liikkumaan lähinnä terveys, painon pudotus ja liikkumisen ilo. Suorituspaikat mahdollistavat liikkumisen ja huippu-urheilun ohella ohjaavat johonkin tiettyyn lajiin. Toimivat ne myös edellä mainittuina muistutuksina liikkumiseen ylipäätään.

 

Näin ollen, panostaisin itse vielä lisää huippu-urheiluun ja harjoittelumahdollisuuksiin. Tavoitellaan tilannetta, jossa suomalaiset lumilautailijat voisivat harjoitella lajia jo ennen olympialaisia ja vieläpä Suomessa, pikaluistelusta puhumattakaan.

 

Moni puhuu, että pitäisi keskittyä joihinkin lajeihin. Suomi on keskittynyt jo luonnostaan meille tuttuihin lajeihin, eikä joihinkin pieniin lajeihin pienet panostukset välttämättä haitaksi ole. Synergiaedut myös antavat vinkin mihin panostaa.

 

Hiihtolajit saavat synergiaetua toisiltaan: on mahdollista harjoitella samoissa paikoissa sekä samojen valmentajien ja valmennusmetodien avulla, joten rahaa säästyy. Lisäksi viisaat neuvot ja into leviävät. Kun porukalla tehdään, ollaan kuin edullinen koululuokka, eikä kalliissa yksityisopetuksessa. Suomalaisten lajit tulevat siis jatkossakin olemaan maasto- ja ampumahiihto, yhdistetty ja mäkihyppy. Lumilautailua ei kannatta hylätä, koska tekijöitä löytyy.

 

Itse toivoisin pikaluisteluun hallia ja panoksia. Suomi on lajin entinen suurvalta ja maa on talvisin täynnä jäisiä järviä, jokia ja meriä. Puhumattakaan tekojäistä joka kylässä. Pienellä lisäyksellä saisi 400 metrin ratoja ja puitteet paranisivat roimasti. Samalla retkiluistelu kasvattaa suosiotaan, joten pitäisi meillä potentiaalia olla.

 

Joten, tulevat vuodet näyttävät, ovatko huippu-urheilussamme tulokset parantuneet. Panostaminen kannattaa, koska se saa ihmisiä oletettavasti edes harkitsemaan liikuntaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kun vertaa noita Suomen mitalimääriä, on otettava myös huomioon, että talviolympialaiset ovat lajimäärältään paisuneet minusta järjettömiin mittoihin. Sarajevossa kilpailtiin 39 lajissa, joista Suomi siis sai 13 mitalia. Pyeongchangissa oli peräti 102 lajia.

Luulen, että huippu-urheilun kuntourheiljoita innostava merkitys on aika marginaalinen, eivätkä huippu-urheilun tukemiseksi esitetyt perustelut muutenkaan ole kovin vakuuttavia. Sanon tämän siitä huolimatta, että itse olen melko paljon urheilua seurannut ja jokin Niskasen voitto sai minut hyvälle tuulelle pariksi päiväksi. Kyse ei siis ole henkilökohtaisesta vastenmielisyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kuntoiluun innostavaa vaikutusta on tutkittu ja kommentoin sitä jutussani. Vaikutuksesta on vaikea sanoa varmaa.

40 miljoonaa huippu-urheilulle on 8 euroa per kansalainen. Nyt pitää kysyä, tuleeko huippu-urheilusta 8 euron edestä hyötyä, esim. liikuntaintona (aina sanotaan, että pikkupojat säntäävät urheilemaan menestyksen myötä) ja piristyksenä.

Oletan, että mitä enemmän urheilu on esillä, sitä enemmän urheillaan ja liikutaan. Se, että kaikki tai edes monet eivät sen ansiosta liiku, ei tee toisten aktivoitumista tyhjäksi.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Luin juttusi uudestaan, mutten vieläkään löytänyt mitään tutkimustietoa huippu-urheilun kuntoiluun innostavasta vaikutuksesta, jollet tarkoita tätä: "Valitettavasti näyttää siltä, ettei hyötyjä pysty hyvin löytämään tieteen keinoin."

Huippu-urheilun tukemiseen liittyy myös ikävä varustelukierre. Tarkoituksena ei ole mikään yksilön kannalta sinänsä mielekäs kunto- tai taitotaso vaan olla parempi kuin muut. Jos oletetaan, että rahallinen panostus on tässä ratkaisevaa, pitää likoon panna aina suurempia ja suurempia summia kilpailijamaiden tasalla pysymiseksi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Esitettyä tilastoa olisi hyvä viedä taaksepäin vuoteen 2001 Lahden dopingskandaalin aikoihin ja sitä ennenkin. Joka lamautti maastohiihdon pitkäksi aikaa.
Toinen ilmeisen selvä notkahdus, ylöspäin löytyy historiasta 70-luvulta, kun Suomi meni mukaan DDR:n tapaiseen "tieteelliseen valmennukseen".

Kuten itse totesin, kansan terveyteen urheiluharrastuksen kautta vedotaan vain juhlapuheissa. Että huippu-urheilu on järjestelmä, joka ruokkii vain itseään ja tätä kautta tiettyjen harvojen "eliitin" urheilubisnestä.
Kun kaikki keinot on otettu käyttöön, on isänmaallisuuskin siihen kelvannut, käsikassarana.

http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urh...

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Että huippu-urheilu on järjestelmä, joka ruokkii vain itseään ja tätä kautta tiettyjen harvojen "eliitin" urheilubisnestä."

Perustelu? Esitin vastaväitteet jutussani perusteluineen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kuten perustelit, huippu-urheilun hyötyä kansanterveyteen on vaikea jos ei mahdoton mitata.

Suorituspaikkojen rakentamisessa on hyvä ottaa esimerkiksi jäähallit. Luuletko, että pikkujunnut pääsevät Hartwall-areenalle harjoittelemaan? Tai edes Tampereen Hakametsään. Tai Tampereelle kuin väkisin rakennettavaan "maksoi mitä maksoi" Kummola-areenalle rautatien päälle?
Pääsevät ehkä joskus pääsiäispyhinä kun huippukiekkoilijat syövät mämmiä. Tai sitten tunniksi hyvin myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Seuralle kalliilla vuokralla.
Seuroihin kuulumattomista kansalaisista puhumattakaan.

Kyllä nuo urheilupyhätöt ruokkivat vain huippu-urheilun järjestelmää itseään ja siinä toiminnassa kansalaiselle on varattu passiivisen kuluttajan ts. rahoittajan osa.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset