Yhteiskunnasta

Suomi olympialaisissa: takana loistava tulevaisuus

Kolme mitalia Lontoosta oli toiseksi pienin saalis mitä koskaan. Parin kymmenen vuoden aikana muut Pohjoismaat ovat tahkonneet selvästi enemmän. Jostain syystä Suomi jäi silloin joskus asemalle muiden porhaltaessa eteenpäin.

 

Suomen ja Ruotsin menestys kesäolympialaisissa voidaan jakaa kahteen aikakauteen. Ennen Roomaa 1960 Suomi sai keskimäärin 23 mitalia ja siitä lähtien viisi. Ruotsin mitalimäärät putosivat 35:stä yhdeksään. Puola ja Saksa rohmusivat siitä lähtien selvästi aiempaa enemmän mitaleita. Dopingin aikakausi oli alkanut.

 

Pientä lohtua toi 70-luvun juoksumenestys ja muiden boikotit Moskovan ja Los Angelesin kisoissa. Sen jälkeen Pohjoismaat ovat pärjänneet näin:

  1. Ruotsi 63 mitalia
  2. Norja 48 mitalia
  3. Tanska 46 mitalia
  4. Suomi 26 mitalia

Selvästi Suomelta puuttuu ainakin kaksikymmentä mitalia. ;) Vuosina 1908-1956 järjestys oli aivan toinen:

  1. Ruotsi 349 mitalia
  2. Suomi 228 mitalia
  3. Tanska 86 mitalia
  4. Norja 83 mitalia

Nykyään on jaksolta 1988-2012 jokaista mitalia kohden yli 200.000 suomalaista, kun Norjassa ja Tanskassa mitalien jakajia on vain puolet siitä. Ruotsi asettuu välimaastoon. Toista se oli silloin kun miehet olivat rautaa: karkeasti arvioiden silloin oli 23.000 suomalaista per mitali. Ruotsalaisia oli 26.000 jakamassa jokaista mitalia ja muissa tarkastelluissa maissa yli 60.000 asukasta.

 

Oli miten oli, Suomi on paras, sillä kaikkien aikojen olympiamitalitilastoissa Suomi on väkilukuun suhteutettuna ykkönen ohi kaikkien muiden maailman maiden. Suomi, Ruotsi ja Unkari ovat olleet maailman urheilukansoja yli muiden. Pohjoismaat ja Viro ovat ylipäätään pärjänneet muita paremmin. Särön linjaan tekevät lähinnä kyseenalaista mainetta nauttiva DDR ja sen vanavedessä noussut sekä sittemmin laskenut Bulgaria. Vielä tänäkin päivänä yksi suomalainen mitalisti vastaa ties kuinka montaa ulkomaalaista. ;)

 

Kaikesta yllä olevasta vaahtoamisesta huolimatta en seurannut Lontoon kisoja juurikaan. :) Työ ja muut kiinnostukset veivät huomion. Silti sitä toivoo menestystä. Ajoittain vilkuilin kisoja tunnelmaa haistellakseni. Positiivinen ilmapiiri, hienot suoritukset, dramatiikka ja urheilijoiden innostus saivat joskus ruudun ääreen. Ennen kisoja uhottiin, että anti-doping on niskan päällä. Se nosti kunnioitustani suorituksia kohtaan, mutta entinen doping-tohtori Victor Conte pitää douppaajina jopa 60 prosenttia urheilijoista.

 

Suomen menestyksen alamäki huolestuttaa. Kisailu sinänsä on vain leikkiä, mutta tinkimätön tekeminen ja taito saavat sen myötä arvostusta. Ehkä sankarit innostavat yleisönkin tekemistä millä tahansa elämän alalla. Jos menestys saa katsojia liikkumaan edes vähän enemmän, on se siten kaikille terveellistä. Puhumattakaan positiivisista uutisista ja puheenaiheista kaiken muun keskellä.

 

Suomalainen nykymeno ei tuota oikein tulosta. Nuoret eivät ole urheilukentillä. Harvoista kentille tulijoista on parhaiden valikoiduttava joskus olympialaisiin. Pieni massa väistämättä tarkoittaa pientä menestystä kovassa kilpailussa. Miten siis kasvattaa sitä massaa? Tässä jokunen pieni ajatus:

  • Urheilupaikoille tauluja kertomaan kuinka tehdä urheilusuoritus oikein, mitä ovat yleisimmät suoritusvirheet ja kuinka kannattaa alkaa harjoittelemaan. Eli näytä nuorelle tie.
  • Jokaisen urheilupaikalle tervetulotoivotus liikkumaan. Pieni asia, muttei kannata jättää mitään epäselvää, etteikö jokainen olisi tervetullut. Pieniä eleitä ja tekoja.
  • Iskevää musiikkia ja valoja kentille ns. hohtokeilaustyyliin. Vapaamuotoista riehameininkiä. Hauskaa sen olla pitää.
  • Urheiluseurojen edustajat kerran vuodessa esittäytymään koulun liikuntatunnille ja toivottamaan tervetulleeksi. Silloin kannattaa kertoa, mitä vuosi pitää sisällään. Kuten esim. ensin harjoitellaan, sitten voi osallistua kilpailuihin, jos haluaa. Toinen esimerkki: useat edustajat ohjaavat yleisurheilutunnin ja luovat henkilökohtaisen (toivon mukaan positiivisen) kontaktin nuoriin sekä ehkä saavat seuran toimintaankin.
  • Tarjotkaa kaikille mahdollisuutta arvioiduttaa taipumuksensa ja mihin lajeihin ne sopivat parhaiten.

Kun tulee liikkujamassaa, tulee kavereita. Jätkät skeittaa, miksei sitten heittäisi ainakin joskus keihästä. Tiukka kilpahenkisyys pois ja rento hauskanpito tilalle. Tärkeintä on kilpailla itsensä, ei muiden kanssa.

 

Menestys on lukemattomia pieniä tekoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.